Maalaushommia

Lukukausi aloiteltiin seinän maalamisen perusteilla. Luokka jaettiin pienempiin porukoihin, ja jokainen ryhmä sai oman maalauskohteen. Minä ja Saara otimme sen, mikä jäljelle jäi, ja poikkeuksellisesti se oli ehkä kaikkein pienitöisin kohde. Ammattikoulun päärakennuksen aulan noin 10 vuotta sitten oranssiksi maalatut tehostekohdat piti käydä vetämässä valkoisiksi. Hieman tuli kyllä mietittyä, että tällaistako tämä sisustajan arki on... Jonain hetkenä halutaan jotain räväkkää piristämään laitosmaisuutta ja toisena hetkenä niitä samoja seiniä sitten laitetaan valkoiseksi yleisilmeen rauhoittamiseksi. Voi pojat.

Tässä kuvassa näkyy alkutilanne aulasta, joka oli varsinaista värien kakofoniaa.

Tällä tavalla aulan ilme rauhottui ja puhdistui.

Työ aloitettiin paikan päällä luonnollisesti pesemällä kyseiset seinät maalarinpesuaineella. Seuraavaksi teipattiin ja suojattiin lähialueen pinnat, joita ei ollut tarkoitus maalata. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että ennen näitä hommia tulee arvioida tarvittava maalin määrä ja varata työvälineet. Hyvin valmisteltu ja mietitty homma on nopea toteuttaa.

Teippaukset poistetaan aina, kun uusi maalikerros on levitetty, jottei kuivunut maali lohkeudu tai repeä teippien mukana. Seuraavaa maalikerrosta varten teipataan uudestaan.

 Ensimmäinen maalikerros vedettiin pesusta kuivuneelle seinälle Eskaron Pro3 pohjamaalilla, joka peitti kirkkaan oranssin seinän erittäin hyvin jo yksinäänkin.

Pohjamaalilla kirkas oranssi saatiin hienosti peittymään.

  Toinen maalikerros laitettiin varsinaisella seinämaalilla, joka oli Tikkurilan puolihimmeää Remontti-Ässää. Sillä tehtävää ensimmäistä kerrosta maalia laimennettiin vedellä 10 %. Viimeinen eli kolmas kerros laitettiin laimentamattomalla maalilla.

Työssä käytettyjä välineitä ja maaleja.

Kahden erivärisen maalipinnan kohtaaminen taitettiin nurkan yli siistirajaiseksi, suoraksi linjaksi. Tämä on tärkeää silmälle, koska nurkat ovat harvoin suoria. Lisäksi se näyttää paremmalta kuin nurkkaan vedetty raja, koska valkoinen antaa terää toiselle värille.

Kahden maalivärin rajan paikka ei ole nurkassa vaan parin sentin päässä sieltä, vatupassin tarkasti suorassa.

  Maalaminen sinänsä ei minulle juuri mitään uutta opettanut, onhan tätä tähän ikään mennessä saanut muutoinkin tehdä yhden jos toisenkin kerran. Tosin olihan se kiva varmistukseksi kuulla, että on ennenkin nämä hommat hoitanut niin kuin pitää. Mutta jos voin tästä jotain todella ottaa opiksi, niin tulevana ammattilaisena en ehkä kovin helposti lähtisi maalaamalla niitä sisustuksen piristeitä tekemään. Huolimatta siitä, ettei niiden peittäminenkään kova työ ollut, niin jokseenkin typerän ja tuhlailevan oloista hommaa, varsinkin verorahoilla toteutettavaksi. Ideoiden ja töiden kestävyys tulee ehdottomasti olemaan eräs omien töiden punaisista langoista.

Kohti uutta vuotta ja uusia taitoja

Pyhät alkavat olla lusittuina ja vihdoin pääsee taas takaisin normaaliin arkeen. Joululomalle saatiin ainakin yksi tehtävä koulusta, mitä olenkin pohtinut. Piti miettiä jokin huonekalu, joka tarvitsisi kunnostusta, ehostusta tai entisöintiä. Kevään yksi oppimisprojekti tulee olemaan sitten sellaisen toteutus.

Tällä hetkellä vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi, helpompi ja vaativampi. Esittelen nyt sen vaativamman koska, jos se sopii opettajalle, niin varmaankin päädyn ennemmin siihen esineen henkilökohtaisuuden takia. Kyseessä on nimittäin äidin äidin äidin isän eli isoisoisoisäni 1800-luvulla valmistama renginkaappi. Isoisopappani Nestori Gröndahl oli punkalaitumelainen ammattipuuseppä, joka tunnettiin kylällä taitavana varvarina. Oma tietämykseni ei riitä sen pidemmälle kuin että varvarilla tarkoitetaan sorvaajaa.

Punkalaitumelainen renginkaappi 1800-luvulta, puuseppänä Nestori Gröndahl.

Kyseinen renginkaappi on ollut aikoinaan käytössä mummuni lapsuudenkodin eteisessä vintille menevien portaiden alla. Mummuni mukaan renginkaappien käyttö tavaroiden säilytykseen tuon ajan suomalaisissa kodeissa oli yleistä muutoinkin kuin vain renkien tavaroille. Mummuni kodissa renginkaappia pidettiin myös kellarissa siellä tarvittavien astioiden säilytykseen. En tiedä, onko juuri tämä kaappi ollut joskus siinä käytössä, mutta kovassa käytössä ja vaativissa olosuhteissa sekin on jäljistä ja kunnosta päätellen ollut. Jossakin vaiheessa kaappi lienee siirretty johonkin ahtaampaan väliin, jolloin kaapin koristelistat sekä ylä- että alareunoista molemmin puolin on poistettu. Ne tietenkin olisi hienoa korvata etulistojen mallin mukaan. Kaapin sivuilta löytyy edelleen haat, joista kyseisenlaiset kaapit ripustettiin milloin millekin seinälle. Lukko tästä kaapista on jo hävinnyt ja avain tietenkin kanssa. Niitä korvaamaan on aikanaan laitettu vain pikkuhaka. Kaapin pinnan lienee käsitelleen Nestorin tytär eli isomummuni itse valmistamallaan aineella. Koska isomummuni mies (isopappani) kaatui toisessa maailmansodassa, isomummuni elätti itsensä sekä kaksi lastaan (uutta miestä ei kuulemma huolinut) tekemällä muutoinkin paljon maalaustöitä.