Tällä hetkellä vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi, helpompi ja vaativampi. Esittelen nyt sen vaativamman koska, jos se sopii opettajalle, niin varmaankin päädyn ennemmin siihen esineen henkilökohtaisuuden takia. Kyseessä on nimittäin äidin äidin äidin isän eli isoisoisoisäni 1800-luvulla valmistama renginkaappi. Isoisopappani Nestori Gröndahl oli punkalaitumelainen ammattipuuseppä, joka tunnettiin kylällä taitavana varvarina. Oma tietämykseni ei riitä sen pidemmälle kuin että varvarilla tarkoitetaan sorvaajaa.
 |
| Punkalaitumelainen renginkaappi 1800-luvulta, puuseppänä Nestori Gröndahl. |
Kyseinen renginkaappi on ollut aikoinaan käytössä mummuni lapsuudenkodin eteisessä vintille menevien portaiden alla. Mummuni mukaan renginkaappien käyttö tavaroiden säilytykseen tuon ajan suomalaisissa kodeissa oli yleistä muutoinkin kuin vain renkien tavaroille. Mummuni kodissa renginkaappia pidettiin myös kellarissa siellä tarvittavien astioiden säilytykseen. En tiedä, onko juuri tämä kaappi ollut joskus siinä käytössä, mutta kovassa käytössä ja vaativissa olosuhteissa sekin on jäljistä ja kunnosta päätellen ollut. Jossakin vaiheessa kaappi lienee siirretty johonkin ahtaampaan väliin, jolloin kaapin koristelistat sekä ylä- että alareunoista molemmin puolin on poistettu. Ne tietenkin olisi hienoa korvata etulistojen mallin mukaan. Kaapin sivuilta löytyy edelleen haat, joista kyseisenlaiset kaapit ripustettiin milloin millekin seinälle. Lukko tästä kaapista on jo hävinnyt ja avain tietenkin kanssa. Niitä korvaamaan on aikanaan laitettu vain pikkuhaka. Kaapin pinnan lienee käsitelleen Nestorin tytär eli isomummuni itse valmistamallaan aineella. Koska isomummuni mies (isopappani) kaatui toisessa maailmansodassa, isomummuni elätti itsensä sekä kaksi lastaan (uutta miestä ei kuulemma huolinut) tekemällä muutoinkin paljon maalaustöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti